Tyhjä paperi ja tyhjä pää
Jokainen joka on joskus kirjoittanut tietää miten kauhea on tyhjä paperi. Valkoinen arkki tai nykyisin näyttö tuijottaa haastavasti takaisin, kertoen että aikookin pysyä valkoisena, koskemattomana. Opiskellessani luovaa kirjoittamista reilu kymmenisen vuotta sitten, sain paljon neuvoja valkoisen paperin kammon, kirjoittajan blokin selättämiseen. Tärkein niistä on kirjoittaa joka tapauksessa vaikka ei olisi mitään sanottavaa. Kirjoittaa vartti päivässä, kirjoittaa aamusivuja heti herättyään, kirjoitaa tajunnanvirtaa, ottaa joku sana ja kirjoitaa siitä. Nämä kaikki auttavat alkuun, paperille tarttuu kirjaimia ja sanoja, vihdoin lauseita.
Tyhjä paperi edessä odottaa tekstiä, mutta päässä ei ole yhtään ajatusta tai ajatuksia on niin paljon ettei niistä saa kiinni. Ne vellovat suurena harmaana myttynä, jossa ei ole alkuja eikä loppuja. Tälloin tarvitsee tyhjentää pää. Tyhjään päähän mahtuu paremmin tähdellisiä ajatuksia. Miten pää sitten tyhjennetää? Meditoimalla, mindfullnesilla, keskittymällä vaikka hengitykseen. Youtubesta ja muualta netistä löytyy paljon ohjattuja harjoituksia joila päästä alkuun.
Itse tyhjennän pääni näin.
Otan hyvän asennon joko istuen tai yleensä maaten. Suljen silmäni ja hengitän pari kertaa hitaasti sisään ja ulos. Kuvittelen avaavani päälakeni ja päästäväni kaikki ajatukset siitä ulos, kunnes jäljellä on vain kiiltävä kuparinen pinta (jokainen voi käyttää itselleen sopivaa mielikuvaa). Tähän menee joskus minuutti ja joskus 15 minuuttia. Keskityn hegittämiseen ja siihen etten ajattele mitään. Kun pää on tyhjä, annan uusien ajatusten tulla. Avaan silmät ja aloitan irjoittamisen tai jatkan päivän puuhia rentoutuneena ja rauhoittuneena.
Itselleni on jo helppoa kirjoittaa jotain koneelle, mutta vaikeaksi tämä tulee kun pitäisi saada aikaiseksi jotan julkaisukelpoista. Tuntuu että päässä olevat ajatukset eivät ole tarpeeksi omaperäisiä tai sitten en ovat liiankin omaperäisiä. Hirmuinen itsesensuuri iskee siihen mitä voin kirjoittaa julkisesti. Tyhjennettyäni pääni, en osaa vielä vaikuttaa millaisia ajatuksia sinne virtaa. Luovaan kirjoittamiseen sen ei ole väliä, koska parhaat tarinat ovat niitä, joista ei itsekään tiedä mihin ne vievät. Kun pitäisi kirjoittaa asiatekstiä tai tätä blogia, pitäisi kai olla joku punainen lanka tai idea mistä kirjoittaa, ja päätyä johokin maailmoja syleilevään lopputulokseen.
Tyhjään paperiin saa kirjaimia ja lauseita, kun ensin tyhjentää pään turhista ajatuksista ja antaa tekstin virrata ruudulle ilman sensuuria. Kun on päässyt alkuun kirjoittamisessa, on helpompi suunnata tekstiä siihen taroituksenmukaiseen aiheeseen. Siihen mistä halusi kirjoittaa. Tai sitten kirjoittaa jostain ihan muusta ja kokeilla huomennna uudestaan, jos pääsisi jo siihen mistä oli tarkoitus tehdä elämää suurempi tarina.