Sankaritarinaa metsästämässä

Ihmiset rakastavat sankaritarinoita, miten joku päätyi vaikeuksien kautta voittoon. Sakaritarinoilla voi myydä tuotteitaan ja palveluitaan ja tehdä itsestään hyvän tyypin. Mutta mitä sitten jos ei olekaan tällaista vaikeuksien kautta voittoon tarinaa, jos elämä onkin ollut tasaista puurtamista ilman suuria pudotuksia ja sankarillisia nousuja pohjamudista lohikäärmeitä vastaan taistellen vuoren huipulle kulta-aarteen luokse? Miten tästä rakentaa upean selviytymistarinan? En minä vaan tiedä. Itselläni hienoimmat saavutukset on lapset, eipä sillä paljon keulita. Lasten saamiseen ei tarvita erityisosaamista eikä sitä voi edes itse päättää tuleeko niitä lapsia vai ei.

Olen puuhastellut paljon kaikkea elämäni aikana, siis todella paljon. Missään en ole olltut erityisen hyvä loistavasta puhumattakaan. Paljon olen tehnyt asioita, koska jonkun ne on tehtävä, räpistellyt jotenkin loppuun asti. Koska en ole hyvä missään, niin harvoin saan kiitosta tai kehuja tekemisistäni. Olen tällainen tavallinen täti-ihminen joka puksuttaa elämää eteenpäin.

Yritän löytää elämästäni sitä sankaritarinan juurta, jotain mistä voisin kertoa: "Katsokaa! Minä tein sen!" ei sellaista löydy. Löytyy vain pieniä helmiä elämän helminauhassa, erivärisiä tapahtumia ja kohtaamisia. Hyviä ja huonoja, iloisia ja surullisia, suurinosa sellaisia mihin en itse ole ollut vaikuttamassa elänyt vain mukana.

Älkää ymmärtäkö väärin, elämäni ei ole ollut missään nimessä tylsää tai huonoa päinvastoin. Minä vain en ole sellainen sankarityyppi joka tekee sanaritekoja ja paistattelee ihailussa sen jälkeen. Minä olen se joka seuraa taustalla melko huomaamattomana muiden upeita suorituksia ja iloitsee niistä. En ole sankari- tai voittaja-ainesta, innostun kaikesta ja lähden mieluusti toteuttamaan hullujakin ideoita ja haaveita. Kirjoitin runokirjan, koska halusin. Sitä o myyty reilusti alle 100 kpl ja yhtään kehuvaa kommenttia en ole saanut, osallistuin Kurvi Kuningatar -missikilpailuun jäädäkseni ansaitusti finaali kymmenikön ulkopuolelle. Minulla on kasapäin tutkintoja sekä opintoja avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeassa yhteensä yli 150 op , mutta niillä ei tee mitään koska olen yrittäjä. Ja koska olen aina ollut yrittäjä, niin en edes pääsisi mihinkään oikeisiin töihin, koska minulla ei ole kunnollista tutkintoa eikä työkokemusta, koska kukaan ei voi kirjoitaa minulle työtodistusta, paitsi minä itse. Ja jos kirjoitan itselleni työtodistuksen niin se ei vaikuta uskottavalta.

Ja ihmiselle joka on opiskellut kirjoittamista monta vuotta, eli minulle, luulisi olevan helppoa luoda tarinota, mutta omasta elämästä sankaritarinoiden löytäminen on lähes mahdotonta. Ja kirjotin muuten itselleni CV:n, ihan hirveän vaikeaa kehua itseään. Työtodistus olisi varmasti vielä vaikeampaa  

Kuvan olen ottanut ihan itse. Ensimmäisiä kameralla ottamiani kuvia