Aika ja ajankäyttö

Meillä kaikilla on 24 tuntia joka vuorokausi. Joskus tuntuu että toiset saavat paljon enemmän aikaan päivässä kuin itse, ihan kuin heillä olisi enemmän tunteja. Sehän ei pidä paikkaansa he vain käyttävät aikaansa eritavalla. Heille eri asiat ovat tärkeitä. Sairastuin itse koronaan alku kuusta ja vaikka oireet olivat syysflunssaa vastaavat ja kuvittelin pystyväni tekemään koneella töitä, niin toisin kävi. Vaikka aikaa olisi ollut, niin pää oli ihan jumissa eikä järkevää tekstiä syntynyt. Koronan lisäksi aikaani on vienyt muutto ja ihana pieni bordercolliepentu Stella. Kukapa viitsisi tehdä töitä jos vaihtoehto on leikkiä koiranpennun kanssa?

Nyt olen parantunut taudista ja muutto on saatu lähes tulkoon päätökseen, nyt on taas aikaa keskittyä matkaan miten tulla onnistujaksi. Sitä paitsi on ihana istua oman työpöydän ääressä uudessa kodissa, kun koiranpentu makaa varpaiden päällä. Vanhassa kodissa minulla ei ollut työpöytää vaan tein tietokonehommia ruokapöydällä tai sohvalla maaten, joskus myös sängyssä. Nyt on ainakin teoreettiset mahdollisuudet saada ergonomia paremmin kohdilleen. Minitoimiston hyvänä puolena on myös mahdollsuus katsella ulos ikkunasta, kun pitää selvittää ajatuksia. Kuten nyt, kun yritän löytää keinoa päästä takaisin aiheeseen eli aikaan ja sen käyttöön.

Ihminen löytää aikaa kaikkeen minkä kokee oikeasti itselleen tärkeäksi. Minulla on aikaa ystäville ja koirille. Aiemmin oli aina aikaa hevosille. Se mistä minun pitäisi luopua saadakseni enemmän aikaa, on somen käyttö ja puhelimella roikkuminen ylipäätään. Ja sitten välilä tuntuu ettei löydy aikaa blogin kirjoittamiselle, mutta se johtuu itsekriittisyydestä, siitä että pelkään olevani huono, kirjoittavani lukukelvotonta tekstiä joka aiheuttaa lukijassa myötähäpeää. Vaikkei sen ole mitään merkitystä, kirjoittajanakin kehittyy vain tekemällä. Ja sitä paitsi kirjoittaminen on kivaa ja haluaisin tehdä tätä enemmänkin. Siksi kai olen kirjoittamista opiskellutkin ja siksi kai pistän riman itselleni niin korkealle ja siksi hirvittää julkaista mitään.

Jokaisella meillä on saman verran tunteja päivässä, nukkumiseen menee 7-8 tuntia. Vähemmän nukkuminen ei kannata vaikka tuntuisi, että saa lisää tunteja aktiiviseen toimintaan. Ihmisen elimistö palautuu unen aikana, myös aivot. Kirjoitan toiseen postaukseen unen ja rentoutumisen merkityksestä, mutta nyt totean vain että nuku tarpeeksi. Nukkumisen lisäksi päivässä menee aikaa töissä tai koulussa käymiseen, syömiseen, kotitöihin ja harrastuksiin, kaikilla omanlaisella kombolla. Jos tuntuu, ettei aika riitä, niin pitää miettiä mitä voisi tehdä toisin, mikä on sellaista mitä ei itse oikeasti halua tehdä. Tai onko elämässä joku aikasyöppö, kuten minulla puhelin, josta voisi nipistää aikaa johonin muuhun, kuten siihen nukkumiseen. Toiset tykkäävät elää tarkasti aikataulutettua elämää, jossa on tarkat rutiinit. Joillekin se sopii, toisille kuten minulle sopii väljempi aikataulutus ja boheemimpi elämäntyyli. Kumpikaan ei ole toista parempi tapa, kunhan se sopii juuri sinulle. Kunhan elämäsi on sellaista, mitä itse haluat ja ajankäyttösi on sinun itsesi suunnittelemaa. Ei kannata elää muiden asettamien raamien mukaan. Töissä ja koulussa tietenkin käydään työ- tai kouluaikana, mutta onneksi maailma on täynnä erilaisa töitä ja koulutuksia niin 8-16 ei todellakaan ole ainoa mahdollisuus. Nukkuminen ja työ vievät päivästä keskimäärin 14-18 tuntia paitsi vapaapäivinä. Kaikelle muulle jää 6-10 tuntia vuorokaudessa ja niiden tuntien käyttämisestä vastaat ihan itse. Elämästä tulee paljon mielekkäämpää kun tekee itse valinnat ja päätökset myös ajankäytöstään. Peilin kanssa keskustelu myös ajankäytöstä on hedelmällisempää kuin kiukuttelu siitä, ettei ole aikaa. Hidastamalla ei jää mistään paitsi, vaan oikeasti on enemmän aikaa itselle tärkeille asioille ja ehtii nauttimaan vaikkapa syksyn aurinkoisista pakkaspäivistä.